Kaikki tiet vievät Roomaan ja ihan syystäkin!

Halleluja! Mulla oli netti poikki kotona lähes kaksi viikkoa ja juuri kun olin vaipumassa täydelliseen epätoivoon ja netittömyysdepressioon, lähti yhteys jälleen käyntiin kuin taikaiskusta! IHANAA olla taas koneen ja blogin äärellä! <3

Tosiaan kävimme rakkaan aviomieheni kanssa häämatkalla Roomassa ja kuten odottaa saattoi, oli matkamme äärilaitojaan myöden täynnä ruokaa ja romantiikkaa! Ajankohta (elokuun loppu) vierailla tuossa kaikkien maailman teiden keskiössä oli siltä osin hyvä, että paikalliset olivat itse vielä lomailemassa, eli kaupunki oli suhteellisen tyhjä, mutta lämpötilojen puolesta olisimme voineet ehkä lykätä reissua ainakin kuukaudella. Keskipäivälämpötila kun keikkui +40 molemmin puolin, kävi nähtävyydestä toiseen ravaaminen sen verran hikiseksi touhuksi, että suihkussa sai viilentyä n. kolmesti päivässä. Keskipäivällä ei ollut mitään asiaa ulkoilmaan, mikä tosin ei pitkään aamulla sängyssä viihtyviä häämatkalaisia hirveästi haitannut ;) Iltapäivästä auringon säteilykulma kääntyi juuri sen verran, että kaupungilla oli mukava painella menemään vaihtamalla kadunpuolta aina varjoisalle puolelle. Ja kyllähän me paineltiinkin! Maha pystyssä kävimme ihastelemassa loputtomia patsaita, kirkkoja, monumentteja ja suihkulähteitä. Vaikkakin koko kaupunki on ylitsevuotavan kaunis, jaksoin pävästä toiseen innostua mm. Fontana di Trevistä ja Vittorio Emanuelesta!

Fontana di Trevi

Monument Vittorio Emanuele

Ja mahat olikin aika turvoksissa kaikista ihanista herkuista, joita oli vain pakko saada lisää sitä mukaan, kun edellinen ateria oli edes pikkuisen laskenut. Vaikkakin Italia ja Rooma eritoten on tunnettu hyvästä ruoasta, kannattaa siellä sen verran nähdä vaivaa ruokapaikan etsimiseen, ettei jää luu käteen. Ikäväksemme huomasimme keskustan turistialueen tarjoavan usein ylihintaista ja ala-arvoista ruokaa hölmöille turisteille. Kannattaakin siis suosiolla suunnata hieman sivuun keskustasta, pienille kujille ja etsiä sieltä ravintoloita joissa viihtyy eritoten paikalliset. Mm. Trastivere-kaupunginosa joen toisella puolen on tunnettu hyvistä ruokapaikoista, sekä Piazza Navona ja sen lähialueet. Viiniasiantuntijaa on turha yrittää edes leikkiä, sillä paikalliset tarjoilijat tietävät parhaiten mikä viini sopii minkäkin ruoan kanssa. Myös päivän erikoisuuksia kannattaa kysellä, sillä aidoissa italialaisissa ravintoloissa ne eivät lue isolla liitutaululla, vaan nekin kannattaa kysyä. Kaikkiaan kannattaa vältellä paikkoija, joissa on kuvat annoksista tai englanninkieliset menut.

Tässä muutamia herkkuja, joita on vain PAKKO syödä Roomassa:

* Pizza Romana, eli Roomalainen pizza. Ei juurikaan sukua normaalille pizzalle, vaan rapean foccacia-leivän tyyppinen, usein ilmakuivatulla kinkulla ja/tai mozzarellalla täytetty 'panini'. Syödään välipalana tai lounaalla. 

Pizza Romana

* Pasta Amatriciana, ns. roomalainen versio carbonarasta, mutta tomaattipohjainen. Onnistuu myös kotona jos kaapista löytyy aitoa pecorino-juustoa.

* Pasta Cacio e pepe, nimensä mukaisesti 'juustoa ja pippuria'. Yksinkertaisuudessaan taivaallisen hyvää!

* Suppli, friteerattu riisipallo joka on täytetty tomaatilla ja mozzarellalla. Nautitaan alkupalana, mieheni suuri
suosikki.

* Porchetta, valkosipulilla ja mausteseoksella täytettyä pitkään kypsytettyä porsaanlihaa. Löytyy erityisesti Trastiveren alueelta.

* Cafe Speciale, espresso johon lisätty suklaata :)

Kaikin puolin siis matkamme oli maukas ja toki myös joitain shoppailuja tuli tehtyä! Italialainen nahka on tunnetusti erittäin laadukasta ja edullista, joten matkaan tarttui mm. käsilaukku, lompakko ja miehelle pari vyötä. Tietysti Roomasta löytyy lähes kaikki maailman hienoimmat ja kalleimat merkkiputiikit, joten mieheni hemmotteli minua myös kaulakorulla lempiliikkeestäni..... <3

Tiffany & Campari 

Voin siis suositella lämpimästi Roomaa ihan kaikille, ikään ja siviilisäätyyn katsomatta! Jos romantiikka on ollut hukassa tai sitä etsii vielä, on Rooma se paikka johon kannattaa suunnata. Varoituksena kuitenkin, että turistien suosiessa tuota romantiikan kehtoa, myös taskuvarkaat kuuluvat kaupunkikulttuuriin. Meidän onneksi ei mitään varastettu, mutta itsehän olin juurikin niin typerä että jätin IPuhelimeni taxiin ja sen myötä myös lähes kaikki häämatkakuvamme. Ainoa lohtu siihen harmituksen määrään löytyikin Camparista.. Ja sekin on italialaista ;)