Diagnoosi: nainen.

Pahoinvointi. Rintojen arkuus. Nälkä. Väsymys. Tukkoinen nenä. Mielialan vaihtelut. Pissahätä.

Muun muassa nämä edellä mainitut asiat on listattu raskauden ensi-oireiksi. Monet odottavat ystäväni valittelevat samoista oireista. Yhtä närästää, toisella on selkä kipeä ja kolmannella on krooninen nälkä. Samoista oireista saa lukea loputtomiin laittamalla Google-hakuun raskauden ensi-oireet. Mutta kun oikein alan asiaa ajattelemaan, niin minulla on aivan samat oireet!

Viime aikoina on alkanut kummasti väsyttämään, pimeys on siis saapunut Suomeen. Nälkä kurnii jatkuvasti, pitäisi syödä säännöllisemmin. Varpaita paleltaa ja nenä on tukkoinen, perinteinen flunssahan se. Tissit on jälleen kipeät, menkat tulossa. Mielialat vaihtelee kuin Persujen kannatus, PMS. En siis ole raskaana, mutta kaikki samat oireet minulta löytyy.

Kaikki nämä minua vaivaavat 'oireet' ovat siis täysin luonnollisia, ns. naistenvaivoja. Mutta koska toivon Joulupukilta omaa lasta enemmän kuin mitään, tulkitsen jatkuvasti jokaisen kroppani kuiskauksen oireeksi mahdollisesta raskaudesta. Pieninkin nipistys vatsassa saa minut pysähtymään ja miettimään, joko se munasoluni kiinnittyi. Ja vaikka tiedän, ettei juurikaan mikään muu, kuin sininen plus-merkki pissaisessa tikussa vahvista siunattua tilaani, jaksan silti uskoa ja toivoa että nyt on tärpännyt. Menkat saapuvat joka kuukausi yhtä täsmällisesti kuin Hesari postiluukusta, joten odotan joka kuukausi kauhulla tuota 'tuomiopäivää', jolloin yleensä herään aamuyöstä vatsakipuun ja verenvuotoon. Nyt tuo kirottu päivä on laskettu saapuvaksi 14pv, joten odotan saapuvaa perjantaita jälleen kynsiä purien.

Tämä raskauden ensi-oireiden lista on siis aiheuttanut minulla luulosairautta, joka on jo saanut minut mm. vähentämään kahvinjuontia ja lopettamaan uusien vaatteiden shoppailun, kun ne ei kuitenkaan sitten mahdu enää päälle. Olen myöskin ehtinyt jo miettimään alkoholitonta illanviettoa serkkuni syntymäpäivillä ensi viikolla, mikäli perjantai ei olekaan punainen. Yritäpä tässä nyt sitten elää ihan normaalisti sen ajatuksen mukaan, jota saan kuulla jatkuvasti, 'kyllä se sieltä tulee, kun on tullakseen'. Vaikka itsekin hoen tuota rasittavaa sanontaa ystävilleni, jotta kuulostaisin mahdollisimman rauhalliselta, joudun myöntämään, että rauhallisuus ja minä emme edes mahdu samaan lauseeseen. Odottavan aika on pitkä. Todella pitkä. Raskaana jo olevilla se on aika tarkalleen yhdeksän kuukautta, mutta meillä esi-odottavilla se on täysin määrittelemätön.

Olisiko siis kohtuullista lopettaa listaamasta näitä 'oireita' raskauden oireiksi, kun naiset niistä kärsivät joka tapauksessa! Täten julistan, että väsymys, nälkä, kiukkuisuus, vatsa- ja selkäkivut, tukkoinen nenä ja rintojen arkuus ovat TÄYSIN NORMAALEJA ASIOITA, JOTKA EIVÄT LIITY RASKAUTEEN, VAAN NAISENA ELÄMISEEN!

Uskoisin, että kyllä jokainen nainen huomaa olevansa raskaana enemmin tai myöhemmin,viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa.