Rimakauhua ja raskautta

Jos saisit kuulla, että voisit sittenkin ehkä lentää, hyppäisitkö vuoren reunalta alas?

Niin oudolta kun se saattaa kuulostaakin, niin juuri tuolta minusta tällä hetkellä tuntuu. Seison mielessäni Grand Canyonin reunalla, ihastelen maisemia ja hengitän tuulta keuhkoihini, mutta pulssini lyö kahtasataa enkä uskalla alkaa kaatumaan, vaikka tiedän ettei minulle käy kuinkaan.

Jotta tämä teksti ei alkaisi haiskahtamaan liian syvälliselle, niin palataanpa vuoren reunalta alas maan pinnalle. Kävin siis ottamassa kierukan pois. Nyt pelottaa. Vaikkakin kyse on hyvin pienestä, yksinkertaisesta toimenpiteestä (joka kesti n. 2min.), niin silti minua pelotti lääkärin odotushuoneessa aivan kuin olisin osallistumassa Pelkokertoimeen! Olen suunnitellut tuon pienen hormooneja jylläävän kiekuraisen, joka ei itseasiassa ole mitenkään kiero, vaan muistuttaa laivan ankkuria, poistamista jo pitkään ja nyökkäsin tomerasti, kun lääkäri kysyi, haluanko siitä eroon lisääntymistarkoituksessa, mutta enpäs osannut varautua sen vaikutuksiin. Nyt nimittäin iski ramppikuume! Kuukausia olen haaveillut tästä H-hetkestä (joka muuten mieheni mielestä on VS = vihdoin seksiä-hetki), jolloin aloitamme virallisesti Herculeksen yrittämistä. Mutta haaveilu onkin niin ihanan turvallista, kunnes todellisuus paljastaa kalpeat kasvonsa. Vielä viikko sitten haaveilin vaaleanpunaisista lastenvaunuista, söpöistä pukluista olallani ja jokeltavista kasvoista turvakaukalossa. Nyt kun tuo haave on todellisempaa kuin koskaan ennen, pyörii mielessäni valvotut yöt, loputon huuto-itku(vuoroin minun, vuoroin vauvan toimesta), silmiä kirvelevän pahalle haisevat vaipat ja kroonisesti miinusta huutava pankkitili. Äitini on kyllä aina sanonut:
Varo mitä toivot.
Ja tottahan se on! Kukapa ei olisi haaveillut olevansa oikean prinssin oma prinsessa, mutta kuinkas kävikään prinessa Dianalle. Eipä todellisuus ole aina ruusuilla tanssimista itse Ruususellakaan.
Nyt siis olen kaiken tämän reality check:in keskellä muuntautunut kilpikonnaksi, sillä pelkään että pamahdan paksuksi jopa mieheni katseesta, eli kaivoin kaapista kaikki kulahtaneimmat ja rumimmat (kts. epä-seksikkäät) vaatteet ja rukoilen että Neitsyt Maria on ainoa, johon Pyhä Henki päätti siemenensä istuttaa.

P.s. Ensi-avuksi tähän rimakauhuun kaappasin jälleen käteeni (Suomen parhaimman kirjailijan) Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja-sarjan osat: Raskausarpia ja Vaippa-ihottumaa, sekä ensimmäistä kertaa aloitin Eve Hietamiehen Yösyöttö teoksen. Suosittelen muillekin rimakauhusta kärsiville.