Ready, steady, GO!

Hei taas pienen tauon jälkeen!

Tosiaan, vietimme viime lauantaina mieheni kanssa elämämme hienoimman päivän, kun sanoimme toisillemme Tahdon sukulaisten ja ystävien läsnäollessa. Näin ollen olen virallisesti Rouva ja me  olemme perhe <3
Minun piti jo ennen häitä kirjoittaa tästä aiheesta, mutta huomasinkin uuden näkökulman asiaan vasta häiden jälkeen, joten hyvä näin.. Kysymykseni on hyvin yksinkertainen, mutta osaatko Sinä vastata siihen?

Mikä on oikea ikä tulla äidiksi?

Täytin keväällä 25 vuotta. Lähes aina kun olen käynyt keskustelua vauvahaaveistani milloin lääkärin, ystävien tai vanhempien kanssa, olen saanut kuulla lauseen 'sähän olet  vielä niin nuori, että ei ole mitään kiirettä'. Ymmärrän kyllä tuon lauseen, sillä vanhempani saivat minut virkeinä kolmevitosina, mutta äitini mielestä tulin ns. viime tipassa. Miksi siis odottaa kiirettä, kun voisi aloittaa ajoissa? Eihän kukaan mene lentokentälle tahalleen viime tipassa, jotta saisi jännittää ehtiikö koneeseen vai eikö. Töihin jos kampeaa aina vasta lounasaikaan, saa aika nopeasti lounastaa kotona yksikseen.
Koulukaverini aloitti epiduraalikierteensä jo 18-vuotiaana. Perhetuttumme päätti ryhtyä tuumasta toimeen 42-vuotiaana, kun sopivaa aviomiestä ei ollut löytynyt. Molemmat ovat mielestäni huippu äitejä!
Kuka siis määrittää millon olen oikean ikäinen?
Katsotaanpa hieman faktoja:
Nainen on hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana. Joka viides suomalainen nainen jää lapsettomaksi, näistä moni ilman omaa tahtoaan. Kun 30 vuotta tulee täyteen, raskaaksi tulo vaikeutuu ja raskauden riskit kasvavat. Vain puolet 35 vuotta täyttäneistä naisista onnistuu lapsen saamisessa vuoden yrittämisellä ilman hedelmöityshoitoja. Tilastojen valossa olen siis täydellisen ikäinen tulemaan äidiksi! Miksi siis saan kuulla jatkuvasti, ettei mihinkään ole kiire ja minun tulisi vielä nauttia elämästä? Korjatkaa, jos olen antanut itseni ymmärtää väärin, mutta eikös äitiys olekaan elämän suurin nautinto?
Onneksi, ennen kuin aloin potemaan kriisiä siitä, että enkö olekaan vielä onnistunut kasvamaan täysipäiseksi, itsenäiseksi aikuiseksi, jolla on valmiudet kasvattaa muutakin kuin koiranpentua, sain kuulla lauseen, joka kertoi minulle enemmän muista kuin itsestäni.. Jokos on pullat uunissa? Tuon lauseen sain kuulla häissämme kaksisataa kertaa ja silloin tajusin sen. Kyse ei ollutkaan siitä, olenko Minä valmis, vaan nyt kun olemme mieheni kanssa virallisesti lupautunueet pitämään yhtä hyvinä ja huonoina päivinä, on myös läheisemme valmiita.

P.s. Projekti Hercules Herkku Heman saa virallisen starttinsa tulevana perjantaina, kun kierukkani poistetaan ;)