Musta tuntuu..

Ai miltä musta tuntuu?

Musta tuntuu itsekkäältä. Surulliselta ja itkuiselta. Todella epäreilulta. Tuntuu siltä, että mua rangaistaan jostain. Mitä pahaa olen tehnyt? Tuntuu myös yksinäiseltä. Olen kertonut, miten paljon omaa lasta toivonkaan, mutta se tuntuu vähättelyltä. Tekisi mieli huutaa ja itkeä täyttä huutoa. Miksi joka viikko joku tuttu ilmoittaa vauva-uutisia! Milloin on meidän vuoro?
Tekisi mieli alkaa itkemään räkä valuen joka kerta kun kaupoilla näen pienet kengät tai potkupuvun. En juurikaan saa sanaa sanottua, kun kysytään mitä minulle kuuluu. En halua sanoa mitään, kun haluaisin vain kertoa sisälläni kasvavasta elämästä. Haluaisin ostaa pienen tutin ja antaa sen miehelleni hänen tullessaan töistä kotiin, jolloin hän puhkeaisi onnenkyyneliin. Haluaisin askarrella pienen valokuva-albumin, jossa olisi meidän vauvakuvia ja viimeisellä sivulla ultaäänikuva meidän vauvasta. Haluaisin valita värikartasta lastenhuoneen maalin. Haluaisin pysäyttää lisääntymisen kaikilta muilta.

Tuntuu kuin joku kuristaisi koko ajan ohuella siimalla kaulaani enkä voi hengittää kunnolla. En voi katsoa pienten lasten vanhempia silmiin, sillä pelkään kateudessani sanovani jotain todella typerää. En halua keskustella mistään. En haluaisi oikeastaan tehdä mitään muutakaan. Voisin käpertyä pieneen pimeään huoneeseen odottamaan odottamista. Itseasiassa tuntuu, että olen jo siinä pimeässä huoneessa. Huoneessa, jossa ei ole ikkunoita. Ei mitään nähtävää, eikä mikään tunnu miltään. Tuntuu kuin siltä huoneelta, pieneltä ja pimeältä.
Tuntuu että voisin lyödä jokaista, joka vähättelee haluani saada lapsi. Miksi vauvojen pitää tulla kun ne on tullakseen? Koska se on? Voisin repiä pään irti niiltä, jotka nauravat harhaluuloilleni, että jokainen kehoni hetkellinen muutos viittaisi raskauteen. Haluaisin vaientaa jokaisen odottavan naisen, joka mielestään antaa minulle hyviä ohjeita miten edesauttaa asiaa. Mikä minussa on vikana, kun hedelmöittyminen ei onnistu? Minusta tuntuu vajavaiselta, vialliselta. Olen huono.

Näin vastaisin jos kysyisit miltä minusta tuntuu. Sen sijaan kysyt, mitä minulle kuuluu.