Diagnoosi: nainen.

Pahoinvointi. Rintojen arkuus. Nälkä. Väsymys. Tukkoinen nenä. Mielialan vaihtelut. Pissahätä.

Muun muassa nämä edellä mainitut asiat on listattu raskauden ensi-oireiksi. Monet odottavat ystäväni valittelevat samoista oireista. Yhtä närästää, toisella on selkä kipeä ja kolmannella on krooninen nälkä. Samoista oireista saa lukea loputtomiin laittamalla Google-hakuun raskauden ensi-oireet. Mutta kun oikein alan asiaa ajattelemaan, niin minulla on aivan samat oireet!

Viime aikoina on alkanut kummasti väsyttämään, pimeys on siis saapunut Suomeen. Nälkä kurnii jatkuvasti, pitäisi syödä säännöllisemmin. Varpaita paleltaa ja nenä on tukkoinen, perinteinen flunssahan se. Tissit on jälleen kipeät, menkat tulossa. Mielialat vaihtelee kuin Persujen kannatus, PMS. En siis ole raskaana, mutta kaikki samat oireet minulta löytyy.

Kaikki nämä minua vaivaavat 'oireet' ovat siis täysin luonnollisia, ns. naistenvaivoja. Mutta koska toivon Joulupukilta omaa lasta enemmän kuin mitään, tulkitsen jatkuvasti jokaisen kroppani kuiskauksen oireeksi mahdollisesta raskaudesta. Pieninkin nipistys vatsassa saa minut pysähtymään ja miettimään, joko se munasoluni kiinnittyi. Ja vaikka tiedän, ettei juurikaan mikään muu, kuin sininen plus-merkki pissaisessa tikussa vahvista siunattua tilaani, jaksan silti uskoa ja toivoa että nyt on tärpännyt. Menkat saapuvat joka kuukausi yhtä täsmällisesti kuin Hesari postiluukusta, joten odotan joka kuukausi kauhulla tuota 'tuomiopäivää', jolloin yleensä herään aamuyöstä vatsakipuun ja verenvuotoon. Nyt tuo kirottu päivä on laskettu saapuvaksi 14pv, joten odotan saapuvaa perjantaita jälleen kynsiä purien.

Tämä raskauden ensi-oireiden lista on siis aiheuttanut minulla luulosairautta, joka on jo saanut minut mm. vähentämään kahvinjuontia ja lopettamaan uusien vaatteiden shoppailun, kun ne ei kuitenkaan sitten mahdu enää päälle. Olen myöskin ehtinyt jo miettimään alkoholitonta illanviettoa serkkuni syntymäpäivillä ensi viikolla, mikäli perjantai ei olekaan punainen. Yritäpä tässä nyt sitten elää ihan normaalisti sen ajatuksen mukaan, jota saan kuulla jatkuvasti, 'kyllä se sieltä tulee, kun on tullakseen'. Vaikka itsekin hoen tuota rasittavaa sanontaa ystävilleni, jotta kuulostaisin mahdollisimman rauhalliselta, joudun myöntämään, että rauhallisuus ja minä emme edes mahdu samaan lauseeseen. Odottavan aika on pitkä. Todella pitkä. Raskaana jo olevilla se on aika tarkalleen yhdeksän kuukautta, mutta meillä esi-odottavilla se on täysin määrittelemätön.

Olisiko siis kohtuullista lopettaa listaamasta näitä 'oireita' raskauden oireiksi, kun naiset niistä kärsivät joka tapauksessa! Täten julistan, että väsymys, nälkä, kiukkuisuus, vatsa- ja selkäkivut, tukkoinen nenä ja rintojen arkuus ovat TÄYSIN NORMAALEJA ASIOITA, JOTKA EIVÄT LIITY RASKAUTEEN, VAAN NAISENA ELÄMISEEN!

Uskoisin, että kyllä jokainen nainen huomaa olevansa raskaana enemmin tai myöhemmin,viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa.

Kaiken takana on nainen

Naiset pilaa hyvät miehet.

Voisinpa melkein jättää tämän kirjoituksen tuohon lauseeseen, kun ei mun mielestäni enempää tarvitsisi sanoa, mutta jos nyt aukaisen ajatuksiani hieman lisää..

Olen siis tarkkaillut, tutkinut ja pohtinut tuota asiaa jo pitkään ja mitä enemmän tuohon meille naisille häpeälliseen käytöshäiriöön perehdyn, sitä voimakkaammin olen sitä mieltä. Me naiset siis pilaamme omalla käytöksellämme hyvät miehet. Myönnätkö? Sinkkuina me käytämme valtavat  määrät aikaa, energiaa ja rahaa sen oikean miehen löytämiseen. Ja kuinka onnekas saakaan olla hän, joka vihdoin kaikkien epäonnisten parisuhdeviritysten ja unohdettavien yhden yön erheiden jälkeen löytää tasapainoisen, fiksun ja luotettavan miehen! Lottovoitoksi se kääntyy siinä vaiheessa, kun tajuaa tuon miehen myös olevan kiinnostunut sinusta! Miten täydellistä!
Alkuhuuma ja rakastuminen on mitä hienointa ihmiselämässä. Ehkä juuri siksikin osa ystävistäni vaihtaa kumppania tasaisesti puolen vuoden välein, jotta saa syödä vain kermat kakusta. Alussa kaikki on vain niin vaaleanpunaista ja kaunista. Mies osaa sanoa aina juuri ne oikeat sanat ja tehdä oikeat asiat oikealla hetkellä. Kaikki on vain niin ihanaa ja sikasiistiä! Mutta jossain vaiheessa kuitenkin arki pikku hiljaa rutinoituu, sillä ikävä paljastaa, mutta elämä ei yhtä jännittävää kuin Salatuissa elämissä.
Yht'äkkiä nainen alkaakin kaipaamaan romanttisia koti-iltoja yhä enemmän ja enemmän. Erityisesti silloin kun miehellä olisi harrasteporukan sauna-ilta. Nainen alkaa ostaa miehelle uusia vaatteita, kun vanhat vaatteet  ei mätsää naisen tyyliin. Nainen alkaakin ilmoittamaan ravintolassa, ettei mies voi syödä sipulia, sillä nainen ei kestä sen hajua.  Nainen myös ostaa miehen asuntoon uudet verhot, pari Jukka-palmua ja uudet sisustustyynyt, sillä eihän muuten voi kutsua kavereita kylään. Ja enäähän ei kutsutakaan poikia viettämään peli-iltaa, vaan nainen kutsuu vain omia ystäviään ja niistäkin vain ne, jotka seurustelevat. Ennen miehen jokaiselle tyhmällekin vitsille rakastuneesti nauranut  nainen alkaakin editoimaan miehen puheita, tiuskien välilauseeksi miehen jokaiseen lauseeseen 'älä ole hölmö, ei se niin ole'. Nainen myös unohtaa persoonapronominit yksikössä, vaan alkaakin puhumaan vain  Me-muodossa. Ei siis ole enää minun tai sinun mielipiteitä ja asioita, on vain meidän. Nainen ei enää kehukaan miestään komeaksi ja huomaavaiseksi, vaan alkaa arvostelemaan kaikkea, mitä mies edustaa. Sen ystäviä, ajankäyttöä, ammattia ja ulkomuotoa. Mikäli kuitenkin mies on onnistunut säilyttämään yhtään omaa järkeä, hän ei  laita naiselle vastaan. Ikinä. Kuitenkin aina tasaisin väliajoin, tajuamattaan, mies onnistuu tekemään jotain täysin väärin, jolloin naisen mieltä on pahoitettu niin pahasti, että miehen olisi nyt parempi viettää yö sohvalla miettien mitä tuli tehtyä. Oli riidan aihe mikä tahansa, nainen ei tee koskaan mitään väärin ja miehen tulisi aina muistaa tuo.

Kun vuosien saatossa mies on vihdoin ja viimein oppinut kaikki naisen oikut ja käytösmallit, vaihtanut tyylinsä ja ystävänsä naisen makuun sopivaksi, unohtanut omat harrastukset ja juo olutta vain appi-ukon kanssa saunassa, niin silloin vihdoin nainen yllättää sanomalla:

Et ole enää se sama ihminen, johon rakastuin.